Kirkon tehtävät ja veron vastine
Uskon kirkon palveluihin, uskotko sinä?
Monet luulevat kirkon olevan ainoastaan häitä ja hautajaisia varten. Osa ihmisistä tuskin tiedostaa miten monilla tavoin kirkko on läsnä suomalaisten 2000- luvun ihmisten arjessa.
Kirkolla on paljon muitakin palveluita kuin häät, hautajaiset, kasteet, konfirmaatiot ja jumalanpalvelukset. Kirkko tarjoaa muun muassa kriisitilanteiden palveluja, alueen nuorille nuorteniltoja sekä mahdollisuuden harrastaa urheilulajeja sekä ikääntyville erilaisia aktiviteetteja.
Kirkolla on valmius antaa nopeaakin kriisiapua sekä se toimii laajalla alalla avustustyössä sekä kotimaassa, että ulkomailla. Kirkon diakoniatyö pitää sisällään esim. lähimmäispalvelun, vammaistyön, työttömien tukemisen, taloudellisen avustamisen, tukiasunnot, päihde- ja mielenterveysongelmaisten tukemisen. Itse pienen lapsen isänä koen myös kirkon lapsille tarjoamat palvelut tärkeänä. Kirkon palveluita lapsille on muun muassa lasten päiväkerhot, koululaisten iltapäiväkerhot, perhekerhot, varhaisnuorten kerhot, pyhäkoulu, partio, rippikoulu ja nuorten illat, leirit ja retket. Nämä palvelut ovat erityisen tärkeitä monen vähävaraisen lapsiperheen ja yksinhuoltajan arjessa.
Kirkkoon kuulumattomien kirkon palveluiden käyttöä tullaan todennäköisesti jossain vaiheessa rajoittamaan, jos näiden rahoitus tulee ainoastaan kirkollisverojen ja yhteisöverojen kautta. Kirkko tarjoaa hautauspalveluja ja muita palveluja myös kirkkoon kuulumattomille. Emme kai halua, että valtio tai yksityinen hautausyritys hoitaa kirkkoon kuulumattomien hautaamisen ja perustetaan yksityisiä hautausmaita niille henkilöille, jotka eivät kuulu kirkkoon.
Mutta rajattomasti kirkkokaan ei voi tässä taloudellisessa tilanteessa toimia ns. pyhällä hengellä, vaan näidenkin palveluiden tuottaminen, ikävä kyllä maksaa jo ihan puhtaasti miljoonia euroja. Vaihtoehtoisesti kirkko voisi ruveta laskuttamaan sen yhteiskunnallisista tehtävistä niitä henkilöitä, jotka ei maksa kirkollisveroa. Näen kuitenkin tärkeänä, että kirkko auttaa esimerkiksi vähävaraisia sekä kriisitilanteessa, akuutin avun tarpeessa olevia henkilöitä riippumatta siitä, että kuuluvatko he kirkkoon.
Miten voitaisiin jatkossakin turvata ainakin osa kirkon palveluista? Miten saadaan säästöjä? Itse olen sitä mieltä, että ihmisten pitää ajatella asiaa siten, että mietittäisiin oikeasti saanko tai saisinko kirkollisverolleni vastiketta sekä osaanko käyttää kirkon tarjoamia palveluita.
Kirkollisverovarat menevät pääsääntöisesti paikallisseurakuntien toimintaan, yhteiskunnallisten palveluiden tuottamiseen sekä auttamistyöhön. Evankelis-luterilaisen kirkon hautaustoimen, väestökirjanpitoon ja kansallisen kulttuuriperinnön ylläpitoon liittyvien tehtävien kulut olivat noin 143 miljoonaa euroa vuonna 2013.
Pystytäänkö kirkon palvelut tuottamaan kustannustehokkaammin? Pystyttäisiinkö vastuuta jakamaan paremmin.
Mielestäni olisi hyvä, että vastuuta jaettaisiin enemmän seurakunnan työntekijöiden ja seurakuntalaisten kesken. Jos kirkosta eroamisen tahti pysyy edelleen nousujohteisena, niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin valtion rahoitusta yhteiskunnallisten palveluiden tukemiseen. Ehdotettu yhteisöveron poisto ja sen rahoituksen siirtäminen valtiolle voisi olla yksi potentiaalinen vaihtoehto. Tosin yhteisöverovaroilla ei tälläkään hetkellä pystytä kustantamaan kaikkia kuluja, joita yhteiskunnallisten palveluiden tuottamiseen menee. Yhteisöveroja maksettiin 105 miljoonaa euroa vuonna 2013.
Tulevatko rahat sitten kirkollisveroista tai osittain valtiolta, niin kirkolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys kaikissa ikäluokissa avun ja tuen tarjoajana, sekä nykypäivänä korostunut rooli lasten ja nuorten varhaiskasvatustyössä. Monesti kirkon tarjoamia palveluita ei edes mielletä kirkollisverovaroin tuotetuiksi. Lapsi käy rippikoululeirillä, nuortenilloissa ym. ja tutustuu siellä moniin uusiin kavereihin ja monen jo entuudestaan tutun kanssa kaveruus muuttuu ystävyydeksi.
Leirit antavat monelle varhaisnuorelle mahdollisuuden ensimmäisiin irtiottoihin vanhemmista turvallisessa ympäristössä. Vaikka vanhemmat ja lapsi ei kuulu kirkkoon silti sen palveluita käytetään mieluusti, miettimättä mistä varat näiden palveluiden tuottamiseen tulevat.
Kuulun kirkkoon, koska seurakunnissa kannetaan huolta sekä annetaan apua sitä tarvitseville. Maksan kirkollisveroni mieluusti sekä toivon, että minä ja lapsenikin pääsemme tulevaisuudessa käyttämään kirkon tuottamia palveluita.
Julkaistu Itä-Vantaan Kokoomuksen verkkosivuilla 28.10.2014.
